Joululahjoja

Tänä vuonna tein itse joululahjat kahdelle henkilölle. Siskon lapset saivat itsetehtyä päälle. Vanhemman lahjasta ei jäänyt mitään todistemateriaalia, mutta poika sai polveen asti ulottuvat villasukat. Väritoiveena oli tottakai turkoosi ja pinkki. Valitettavasti minun jalan mukaan tehdyt sukat ei jostain syystä olleetkaan 11 vuotiaalle isot kuten olin olettanut vaan enneminkin hieman naftit, joten lupasin tehdä toisetkin, isommat, kevään mittaan.
Nuoremman lahjoista sen sijaan muistin ottaa kuvia ja sain siskolta käyttäjän päällä olevistakin vaatteista kuvat. Pieni tyttö sai itselleen äitinsä toivomat hirviö-villapöksyt ja mekon, johon minä ihastuin.

Villapöksyt on sekoitus kahta eri ohjetta. Itse housut tein pääasiassa Cozy and Cute -ohjetta noudattaen, kokona 6-9 kk. Housut onkin lahkeesta vielä hieman reilut, mutta onneksi ne saa resoria kääntämällä juuri sopivan kokoiseksi. Hirviö pyllyyn on tehty noudattaen Das Monster -ohjetta suun osalta. Lankana housuissa oli Drops BabyMerino lankaa (valkoinen) ja silkki-merino lankaa (violetti, merkkiä en muista ja vyöte on uskollisesti hukassa). Suu on tehty Novitan rose mohair langalla.

Mekko on tehty noudattaen Ravelrysta löytyvää Little sister's Dress -ohjetta. Lankana samaa silkki-merino lankaa mitä villapöksyissäkin ja mekon koko on 6kk. Napit löyisn paikallisesta käsityöpuodista Merlettosta ja mielestäni ne luovat mekkoon hauskan japanialis vaikutteisen tunnelman.

Mekko istui täydellisesti pienen tytön päälle ja villapöksytkin on passelit. Eikä kylmäkään pääse yllättämään näillä pakkasilla.

Sukka. Ja sukka.

Olin joitain viikkoja sitten kipeänä ja vaikka vointi ei muuten ollut kummoinenkaan, niin kädet vaativat silti tekemistä. Puikoille eksyi taas kerran eräs malli kirjasta Suloisimmat sukat. Tällä kertaa päätin paneutua malliin nimeltä Vilai. Sukissa oli kauniita pitsineuleos osioita sekä palmikoita.

Kun sain sukat valmiiksi huomasin, ettei kaikki ollutkaan mennyt ihan niin kuin piti. Ensinnäkin sukkien mallikuvio ei mennyt jälkimmäisessä loppuun saakka ohjeen mukaan ja unohdin tehdä viimeisen palmikko kuvion. Mutta kun tajusin, että sukat itseasiassa ovat eri väriset, ei pieni huolimattomuus ohjeen luvussa tuntunut enää missään.

Soimasin itseäni taas kerran leväperäisyydestäni lankakaupassa. Enkö koskaan oppisi katsomaan lankojen eränumeroita oikein?

Kunnes eräänä yön kun olin nukahtamaisillani iski tajuntaan todellisuus sukkien värisävyn erillaisuudesta. Tehdessäni esikoisen kirjoneulesukkia, olin käyttänyt toisen kerän omista sukkalangoistani ja minun sukkiin jäi siis yksi kerä omaa lankaa ja yksi kerä, joka piti käyttää esikoisen sukkiin.

Joudun toteamaan karttamani lausahduksen: ei mennyt ihan niin kun strömssössä. Pääasia lienee kuitenkin, että sukat on lämpimät ja toimivat hyvin unisukkina.

Ruutusukat

Kuopuksenkin sukat valmistuivat vihdoin tänään. Meinasi projekti taas venyä päättelyn kanssa. Jostain syystä tuo lankojen päättely tuppaa aina jäämään tekemättä ja sen takia asiat ei valmistu. Jos vaan voisi ulkoistaa päättelyn jonnekin...
Kuopuksella toiveena oli saada sukkiin ihan vaan neliöitä. Se passasi minulle, kuvio oli tarpeeksi yksinkertainen kirjoneuleeksi jotta sukkia pystyi tekemään ilman omantunnon tuksia koulussakin.

Kerroksen vaihtumiskohtaan sukat taakse neuloin kummallakin värillä pystyraidat. Mielestäni hauska yksityiskohta sukissa.

Nyt työnalla onkin joululahjat, joten blogin päivittämiseen luultavasti tulee aikamoinen tauko.

Negatiivi-sukat

Syksyn villasukka-kausi on käynnistynyt todella nihkeästi. Kuopukselle sain neulottua sukat joutuisasti, mutta niistä tuli aivan liian pienet, enkä jaksanut alkaa purkamaan niitä, joten laitoin ne suosiolla eteenpäin maailmalle etsimään sopivia jalkoja itselleen. Esikoisen sukat sensijaan valmistuivat oikean kokoisena. Lapset saivat valita itselleen mieleiset sukkalangat ja esikoisen valitsemista langoista oli helppo lähteä neulomaan kirjoneule sukkia. Pyörittelin ajatusta negatiivi-sukista jo miehen villasukkien kanssa, mutta silloin jouduin hylkäämään ajatuksen. Nyt kuopuksen sukkien parissa sain toteuttaa ideani. Eli sukissa on päinvastaiset värit keskenään.

Malli sukkiin on omasta päästä ja kantapään toteutin tiimalasikantapäänä (tai ainakin jotain sinne päin).

Tässä malli, jonka mukaan sukan kuvio on tehty.
Harmaa on väri 1, valkoinen on väri 2.

Pinkkiä

Ystäväni pyysi minua virkkaamaan kruunun eräälle nuorelle päivänsankarille. Ainoat kriteerit olivat, että kruunun pitää olla pinkki.

Malli on taas keksitty omasta päästä. Kruunu on tärkätty liima-vesi seoksella ja pingotettu kuivumaan ison kurkkupurkin päälle. Kiinnitys tälläkin kertaa ratkaistiin kruunun sivuihin kiinitetyillä virkatuilla ketjusilmukka nauhoilla, joiden avulla kruunun voi kiinninun voi kiinnittää hiuksiin pinneillä.

Jälkeenpäin sain kuulla, että kruunu oli ollut pidetty. Mukava saadapalautetta maailmalta.

Raitoja siellä, raitoja täällä

Syksyn villasukkasadon niittäminen on alkanut miehen sukilla. Mies itse sai valita mieleisensä langat (kyllä, mies lähti minun mukaani lankakauppaan!!) ja usean hylätyn idean jälkeen päädyin tekemään sukkiin raitoja vaakatasoon sekä pystyyn.

Joka toinen kerros on neulottu oranssilla langalla ja joka toinen vihreällä. Pystyraillä. Pystyraidat syntyy nostetuista silmukoista. Oranssia kerrosta neuloessa nostin joka kahdeksannen vihreän silmukan neuloma kerrosta neuloessa nostin joka kahdeksannen oranssin silmukan neulomatta. Lankana villasukissa on Gjestal Silja 339 (oranssi) ja 341 (vihreä).

Briossihuivi

Uusimmassa Modassa (5/2012) oli aivan ihastuttava kaulahuiviohje. Ja koska esikoiseni jo viime talvena pyyteli kuopukselle tekemäni kettukaulahuivin jälkeen itselleen myös uutta huivia, tarjoutui hyvä syy testata kuinkabriossihuivi oikein syntyykään.

Briossisilmukoiden tekniikka oli lopulta todella yksinkertainen, se muodostuu pelkistä oikeista ja nurjista silmukoista sekä langankierroista. Jokainen kerros neulotaan yksi lanka kerrallaan, mutta koska jokainen kerros neulotaan kahteen kertaan, tulee huivi neuloa joko pyöröpuikoilla tai sukkapuikoilla. Tekniikasta johtuen huivista tulee kaksipuolinen. Tämä on loistava paikka käyttää jämälankoja pois ja tehdä huivista monivärinen Minä neuloin huivin kahdella langalla, vaalea lanka on Novitan 7 veljestä-lankaa ja tumma Sandnes Smart (6162) lankaa.

Unipussi

Minua pyydettiin ompelemaan unipussi pienelle prinsessalle. Lehtiä selatessa löysin alhaalta aukeavan mallin ja kun muistelin niitä vaipanvaihto sessioita omien lapsien kanssa edestä aukeavan unipussin kanssa, tuli sellainen olo että ehkäpä tuollainen alhaalta aukeava versio voisi olla toimivampi versio. Väritoiveena oli violetti, joten violetti unipussista tuli (tiedä kuinka pahasti tietokoneen ruutu vääristää unipussin todellista väriä?). Kangas on nurjalta puolelta pehmeäski harjattua collegekangasta. Yläosan valkoinen vuorikangas on bambu-collegea. Alaosa sulkeutuu neppareilla ja vauvan kädet saa piiloon hihan sisälle. Tosin tuon ylimääräisen läpän ompelu hihansuuhun oli sellainen taistelu, että en varmaan enää koskaan ompele moisia yhteenkään vaatekappaleeseen!

Toivottavasti vauva sopii unipussiin ja saa siinä maittavat unet!

Afrikkalaiset kukat

Sukuuni syntyi reilu viikko sitten pieni prinsessa. Olin aloittanut tekemään jo ennen kesää vauvalle peittoa, mutta hänen syntymänsä sysäsi hankkeen liikkeelle pika vahtia loppuun saakka. Peiton jokainen kukka on erilainen, lankoina käytin erilaisia villasekoite lankoja sekä alpakkalankaa.Kukkien reunukset tein luonnonvalkoisesta 7 veljestä-langasta.

Toivottavasti peitto lämmittää talven kylminä päivinä!

Ohje kukkiin löytyy täältä.

Hirviöt esikoulussa!

Esikoisemme aloittaa opintaipaleensa ensi kuussa esikoulun merkeissä. Ja koska innostukseni kirjanmerkki hirviöiden parissa sen kun kasvoi, eikä niitä todellakaan pysty tekemään itselleen loputtoman paljon, päätin ilahduttaa tulevia eskareita. Koska eskari täditkin innostuivat kirjanmerkeistä pienillä eskarilaisilla, päätin minä siis käyttää osan kesälomaani 33 kirjanmerkki hirviön askartelemiseen.

Muutoma tuleva eskari onkin päässyt jo ihastelemaan minun kirjanmerkki hirviötäni ja huokaillut siihen malliin, että oma hirviö olisi kiva juttu. Toivottavasti ylimääräinen pieni yllätys esikoulun alkaessa on sitten mieleen!

Rippipäivänä

Tämän kesän ainoat pukujuhlat on olleet miehen serkun rippijuhlat. Emme ole mikään uskonnollinen perhe ja ajatuskin perinteisestä risti-ruusu-kirkko akselille sijoittuvasta kortista ei oikein innostanut. halusin tehdä jotain oman näköistä, mutta tilaisuuteen sopivaa.
Joten päädyin askartelemaan koristeellista ristiä, joka lopulta päätyi varsin tummalle pohjalle. Mutta olen tyytyväinen korttiin. Ja iloinen miehen serkun eräästä merkkipaalusta elämänsä alkumetreillä :)

Muutto

Taannoin vuodatuksessa tapahtunut epäonnekas sattumus sai minut muuttamaan blogini tänne. Se, mitä kaikelle vanhalle materiaalille tulee tapahtumaan, en tiedä. Ajatuskin kaikkien kadonneiden kuvien saattamisesta takaisin näkyviin saa aikaan paniikin. Ehkä jaksan keskittyä asiaan myöhemin, mutta nyt jatkan blogin pitämistä täällä.

Samalla minulle tarjoutuu oivallinen tilaisuus eriyttää kaikki leipomiseen liittyvä omaan blogiinsa ja jatkaa tässä puhtaasti käsitöiden ja askartelun parissa :) Siitä lisää myöhemin.

Lisää hirviöitä..

Muutoma ystävä ja tuttava pyysi, että tekisin heillekin kirjoja ahmivia hirviöitä. Mikäs siinä, näitä on niin hauska tehdä :)
Nämä hirviöt saivat hieman pilkettä silmäkulmaan.

Aapiskökön sanoin: ahmikaa kirjoja ystävät!

Hirviöt kirjoja syömässä!

Etsiessäni ohjetta ihan-johonkn-muuhun, törmäsin askarteluohjeisiin kerrassaan vallottaviin kulmakirjanmerkkeihin! Materiaalistakaan ei ollut puutetaa, päinvastoin. Kerrankin joku ihan järkevä asia mihin käyttää askartelussa kertyneitä pieniä jämäpaloja, joista ei saa kortteihin oikein mitään järkevää aikaiseksi.
Ohjeet kirjanmerkkeihin löytyy täältä. Itse tein sapluunan ruutupaperille, jolloin oli lähes mahdoton saada neliöitä menemään vinosti toisiinsa nähden. Meillä lapset rakastui kirjanmerkkeihin myös ja varsinkin esikoinen oli innoissaan, kun lupasin, että hän saa valita kumman merkin haluaa omaan käyttöön (tällähetkellä meillä on kesken muumilaakson marraskuu ja sitäkään kirjaa ei ihan yhdessä illassa saa luettua iltasatuna).

Kumpaankin kirjanmerkkiin käytin kolmea eri paperia. Pohjaväriä, kuviopaperia ja kermanväristä "hammaspaperia". Silmät on rakentuneet samoista papereista; alimmaisena on "hammaspaperia", keskimmäisenä kuviopaperin nurjapuoli ja päälimäisenä pohjaväriä.

Virkattu kruunu

Ensi viikonloppuna on kummilapsemme syntymäpäivät ja teemana juhlissa tulee olemaan hattu (tai päähine, pääasia että päässä on muutakin kun pelkkä tukka, jos sitäkään). Siinäpä siis loistava tekosyy vihroinkin koettaa virkata itselleni kruunu!
Lähtökohtana toimi isohko, tyhjä kurkkupurkki, jonka päälle päätin tulevan kruunun pingottaa. Eli kruunun koko määräytyi kurkkupurkin suun halkaisijan perusteella.  yritin taas kerran etsiä toinen toistaan mahtavampia virkattujen kruunujen ohjeita, mutta tuttuun tyyliini en lopulta saanut ohjeilla yhtään mitään aikaiseksi, joten improvisaatioksi virkkaus lopulta taas ajautui. Kruunun tärkkäsin puuliima-vesi seoksella (n. puolet liimaa ja puolet vettä, uitetaan tärkättävä kappale seokseen ja pingotetaan muovilla vuoratun alustan/esineen päälle).

Kiinnitin kruunun sivuihin kaksi letitettyä narua, joilla kruunun saa kiinitettyä pinneillä tukkaan. Nyt vaan odottamaan syntymäpäiväjuhlia ja jännittämään millaisia muita hassuja hattuja siellä onkaan.

Huivi/poncho

ässä kevään mittaan oen yrittänyt tyhjentää lankavarastoani edes jonkin verran ja päätin käyttää loputkin Novitan graniitin harmaasta rose-mohairista johonkin.Koluin nettiä mieluisan huivin ohjeen toivossa ja ehdinkin jo aloittaa neulomaan pari kertaa, kunnes törmäsin Siihen Oikeaan.

Puikoille pääsi lopulta valmistumaan Pecan Grove Scarf -ohjeella huivi, jonka saisi näppärästi muutettua ponchoksi. Kaiken kaikkiaan sain tuhlattua liki neljä kerää tuota rose mohairia huiviin ja puolessa välissä meinasi jo iskeä epätoivo, mahdanko saada huivia koskaan valmiiksi vai pääsenkö purkamaan kaiken jo valmiiksi saadun. Olin nimittäin etsinyt kaksi kerää lakaa ja tuossa puolessa välissä kävi selväksi, ettei se riitä vielä mihinkään ja siinä vaiheessa minulle selvisi, että Novita ei itseasiassa enää edes valmista tuota graniitin harmaata sävyä. Onneksi muinoin isäni oli kantanut minulle tarjouksesta muovipussillisen ko. lankaa ja kätköistä löytyi vielä tarvittavat kaksi kerää.

Napit ovat hemiäispintaisia ja vaihtavat väriä kauniisti valon osuessa niiihin. Rakastuin näihin nappeihin jo kauan sitten erään villaisen takin ollessa kyseessä.

Nyt tarvitsee enää odotella viileitä kesä iltoja, jolloin huivi/poncho pääsee kunnolla käyttöön.

Äitienpäivä

Kerrankin minä olen ajoissa liikkeellä! Askartelutarvikkeet on miltei kasassa, alustava työ lapsia varten on tehty (luulisin, että kaksipuoleinen teippi pienissä sormissa ei koskaan osuisi sinne minne pitäisi, joten diktaattorin ottein tein teippi-hommat jo valmiiksi) ja iltapäivällä voidaan siis aloittaa askartelu.
Minä tein jo omien mummojeni kortit valmiiksi. Kumpainenkin heistä on edelleen elossa, mutta miehen mummon taanoinen poismeno laittoi asiat oikeisiin mittasuhteisiin, eikä minunkaan mummoni täällä ikuisesti ole. Joten jos haluan heitä muistaa, niin on muistettava nyt!
Askartelu-idea oli tälläkertaa hyvin yksinkertainen. Taitellaan vietereitä paperista ja teipataan niiden päihin sydämiä. Ja siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin.

Kaksi pientä sientä vol. 2

Edellisen kerran kaksi pientä sientä seikkaili taulussa nukkumassa sylikkäin.
Tällä kertaa pienet sienet pomppi meillä kotona. lapsilla nimittäin on huomenna vappu-rieha päiväkodissa ja naamiaiset. Ja kun tällä kertaa oli varoitus aika naamiaisasujen tekemisellekin melkein viikko, ajattelin josko ehtisin jotain hauskaa tekemään. Toivelistalla oli tähtipuku, mutta en uskonut ompelutaitoni taipuvan luma-puvun tekoon, joten ehdotin lapsille tatti-pukuja. ja siitä se lähti.
Jos olisin ollut viisas, olisin ehkä ajatellut asiaa etukäteen hieman tarkemmin.  Eilen minun piti tehdä sata ja yksi kouluhommaa pois alta, mutta illalla huomasin käyttäneeni koko päivän naamiaisasujen tekemiseen. Housut ja liivit oli vielä yksinkertainen osuus, niihin löytyi sopiva kaava käsityölehti-pinosta. Mutta se tatti-lakki. Tattien piti, tottakai, olla samanlaisia kun Super Mario Galaxy:ssa, tiedättehän ne hassut pikku tatit jotka pelissä seikkailee?

Lopulta päädyin harsimaan tatti-lakit toisen jääkiekkokypärän ja toisen pyöräilykypärän päälle. Ovatpahan turvalliset myssyt huomiseen vappu-discoon.

Ja ne kouluhommat, osa oli auttamatta myöhässä ja muut tein tänään. Mutta ompahan kaksi pientä sientä täällä seikkailemassa!

Milo

Kolmannet sukat kirjasta Suloisimmat sukat valmistui tänään. Tämän kertaisen mallin nimi oli Milo.
Rakastuin sukkien takaosassa olevaan palmikkokuvioon ja se oli ainoa syy, miksi tartuin puikkoihin tämän mallin kohdalla. Sukkien etuosassa risteilee palmikkoja sivuilta keskelle ja taas sivuille joustin neuleen poikki. Ehkäpä yksi värinen lanka olisi antanut enemän oikeutta sukan kuvioinnille, mutta hauskan näköiset näistä tuli kirjavallakin langalla. Lankana oli violetin sävyistä Dropsin Fabel lankaa  (330p Berry Dreams).

(tässä näkyy hieman sitä takaosan kuviointia, tosin harmillisen huonosti)

Seuraavana vuorossa on lapaset, jotka on kaivelleet mielessä muutoman viikon. Saas nähdä tuleeko lapasista koskaan valmista, ohje kun on pelkästään mileikuvituksessani.

Glynis

Sukkasato sen kun karttuu, kun sain valmiiksi toisen mallin kirjasta Suloisimmat Sukat. Tällä kertaa vuorossa oli malli nimeltä Glynis. Ohjetta jouduin hieman muokkaamaan, alkuperäinen ei kertakaikkiaan olisi mahtunut hyvällä tahdollakaan minun jalkaani, joten muutoman kommervenkin jouduin sukkien kanssa tekemään. Jouduin lisäämään yhden mallikerran varteen, joka osottautui ylimääräksi jalkaterän kohdalla. Jalkaterässä alkuperäisen ohjeen silmukkamäärä oli sovelia. Joten kiilakavennuksista tuli hieman hassut.

Vielä olisi yhdet sukat puolivalmiina, ne lienee jää viimeisiksi sukiksi tälle keväälle. Auringon paisteen myötä villasukkien neulominen ei enää taas tunnu niin houkuttelevalle ajatukselle, joten vuorossa lienee jotain muuta, joka on jäänyt mieleen kaivelemaan.

Palmikkosukat taikapallosta

Kyllä, nyt ne on vihdoin valmistuneet! Ja kyllä, tykkään!
Toisaalta nopeudesta minua ei taaskaan voida syyttää, sain tähänkin käsityöhön tuhrautumaan yli vuoden. Sanottakoon, että valtaosan ajasta sukka raasut makasi hyllyn päällä pölyttymässä odottaen uutta inspiraatiota tarttua puikkoihin ja neuloa sukat loppuun. Lopulta inspiraatiolle antoi tilaa ensiapukurssi ja yli-suuri sukkakirja käsilaukun kokoa ajatellen. Kaikenlisäksi onnistuin hukkaamaan tuon vuoden aikana puolet ohjeesta, joten toinen sukka valmistui vähän-sinnepäin periaatteella ottaen mallia jo valmiista yksilöstä.

Sukat on neulottu Schoppel Wolle Zauberball langasta, värinä 2083 Café Flair. Sukat aloitettiin neulomaan kärjestä varteen.

Kettu kaulassa

Kuopus ilmoitti viime viikolla pakkasten aikaan hyvin vaativalla äänellä, että hänkin Tarvitsee kaulahuivin. Mikäpäs siinä, vihdoinkin minulle tuli tilaisuus toteuttaa kettu-kaulahuivi idea!

Langat kettuun on kaiveltu lankavaraston kätköistä. Valkoinen hännänpää on jotain puuvillalankaa, joka on hauskan epätasaista. Vyötettä tähän kerään ei ole ollut tallessa edes silloin kun se meille on tiensä löytänyt. Itse kettu on neulottu Rowan Felted tweed SH154 -langalla, sitä jäi ylitse muutoma kerä muinaisestavillajakku projektista. Ketun silmät on kierrätetty tekemistäni lasten juhlaliiveistä, pienempi niistä on jäänyt liian pieneksi meidän pienelle ja napit liiveissä on kertakaikkiaan liian ihania haudattavaksi kaapin perälle.

Nyt saa taas kovatkin pakkaset tulla, kettu kyllä lämmittää!