Sukka. Ja sukka.

Olin joitain viikkoja sitten kipeänä ja vaikka vointi ei muuten ollut kummoinenkaan, niin kädet vaativat silti tekemistä. Puikoille eksyi taas kerran eräs malli kirjasta Suloisimmat sukat. Tällä kertaa päätin paneutua malliin nimeltä Vilai. Sukissa oli kauniita pitsineuleos osioita sekä palmikoita.

Kun sain sukat valmiiksi huomasin, ettei kaikki ollutkaan mennyt ihan niin kuin piti. Ensinnäkin sukkien mallikuvio ei mennyt jälkimmäisessä loppuun saakka ohjeen mukaan ja unohdin tehdä viimeisen palmikko kuvion. Mutta kun tajusin, että sukat itseasiassa ovat eri väriset, ei pieni huolimattomuus ohjeen luvussa tuntunut enää missään.

Soimasin itseäni taas kerran leväperäisyydestäni lankakaupassa. Enkö koskaan oppisi katsomaan lankojen eränumeroita oikein?

Kunnes eräänä yön kun olin nukahtamaisillani iski tajuntaan todellisuus sukkien värisävyn erillaisuudesta. Tehdessäni esikoisen kirjoneulesukkia, olin käyttänyt toisen kerän omista sukkalangoistani ja minun sukkiin jäi siis yksi kerä omaa lankaa ja yksi kerä, joka piti käyttää esikoisen sukkiin.

Joudun toteamaan karttamani lausahduksen: ei mennyt ihan niin kun strömssössä. Pääasia lienee kuitenkin, että sukat on lämpimät ja toimivat hyvin unisukkina.