Lisää hirviöitä..

Muutoma ystävä ja tuttava pyysi, että tekisin heillekin kirjoja ahmivia hirviöitä. Mikäs siinä, näitä on niin hauska tehdä :)
Nämä hirviöt saivat hieman pilkettä silmäkulmaan.

Aapiskökön sanoin: ahmikaa kirjoja ystävät!

Hirviöt kirjoja syömässä!

Etsiessäni ohjetta ihan-johonkn-muuhun, törmäsin askarteluohjeisiin kerrassaan vallottaviin kulmakirjanmerkkeihin! Materiaalistakaan ei ollut puutetaa, päinvastoin. Kerrankin joku ihan järkevä asia mihin käyttää askartelussa kertyneitä pieniä jämäpaloja, joista ei saa kortteihin oikein mitään järkevää aikaiseksi.
Ohjeet kirjanmerkkeihin löytyy täältä. Itse tein sapluunan ruutupaperille, jolloin oli lähes mahdoton saada neliöitä menemään vinosti toisiinsa nähden. Meillä lapset rakastui kirjanmerkkeihin myös ja varsinkin esikoinen oli innoissaan, kun lupasin, että hän saa valita kumman merkin haluaa omaan käyttöön (tällähetkellä meillä on kesken muumilaakson marraskuu ja sitäkään kirjaa ei ihan yhdessä illassa saa luettua iltasatuna).

Kumpaankin kirjanmerkkiin käytin kolmea eri paperia. Pohjaväriä, kuviopaperia ja kermanväristä "hammaspaperia". Silmät on rakentuneet samoista papereista; alimmaisena on "hammaspaperia", keskimmäisenä kuviopaperin nurjapuoli ja päälimäisenä pohjaväriä.

Virkattu kruunu

Ensi viikonloppuna on kummilapsemme syntymäpäivät ja teemana juhlissa tulee olemaan hattu (tai päähine, pääasia että päässä on muutakin kun pelkkä tukka, jos sitäkään). Siinäpä siis loistava tekosyy vihroinkin koettaa virkata itselleni kruunu!
Lähtökohtana toimi isohko, tyhjä kurkkupurkki, jonka päälle päätin tulevan kruunun pingottaa. Eli kruunun koko määräytyi kurkkupurkin suun halkaisijan perusteella.  yritin taas kerran etsiä toinen toistaan mahtavampia virkattujen kruunujen ohjeita, mutta tuttuun tyyliini en lopulta saanut ohjeilla yhtään mitään aikaiseksi, joten improvisaatioksi virkkaus lopulta taas ajautui. Kruunun tärkkäsin puuliima-vesi seoksella (n. puolet liimaa ja puolet vettä, uitetaan tärkättävä kappale seokseen ja pingotetaan muovilla vuoratun alustan/esineen päälle).

Kiinnitin kruunun sivuihin kaksi letitettyä narua, joilla kruunun saa kiinitettyä pinneillä tukkaan. Nyt vaan odottamaan syntymäpäiväjuhlia ja jännittämään millaisia muita hassuja hattuja siellä onkaan.

Huivi/poncho

ässä kevään mittaan oen yrittänyt tyhjentää lankavarastoani edes jonkin verran ja päätin käyttää loputkin Novitan graniitin harmaasta rose-mohairista johonkin.Koluin nettiä mieluisan huivin ohjeen toivossa ja ehdinkin jo aloittaa neulomaan pari kertaa, kunnes törmäsin Siihen Oikeaan.

Puikoille pääsi lopulta valmistumaan Pecan Grove Scarf -ohjeella huivi, jonka saisi näppärästi muutettua ponchoksi. Kaiken kaikkiaan sain tuhlattua liki neljä kerää tuota rose mohairia huiviin ja puolessa välissä meinasi jo iskeä epätoivo, mahdanko saada huivia koskaan valmiiksi vai pääsenkö purkamaan kaiken jo valmiiksi saadun. Olin nimittäin etsinyt kaksi kerää lakaa ja tuossa puolessa välissä kävi selväksi, ettei se riitä vielä mihinkään ja siinä vaiheessa minulle selvisi, että Novita ei itseasiassa enää edes valmista tuota graniitin harmaata sävyä. Onneksi muinoin isäni oli kantanut minulle tarjouksesta muovipussillisen ko. lankaa ja kätköistä löytyi vielä tarvittavat kaksi kerää.

Napit ovat hemiäispintaisia ja vaihtavat väriä kauniisti valon osuessa niiihin. Rakastuin näihin nappeihin jo kauan sitten erään villaisen takin ollessa kyseessä.

Nyt tarvitsee enää odotella viileitä kesä iltoja, jolloin huivi/poncho pääsee kunnolla käyttöön.

Äitienpäivä

Kerrankin minä olen ajoissa liikkeellä! Askartelutarvikkeet on miltei kasassa, alustava työ lapsia varten on tehty (luulisin, että kaksipuoleinen teippi pienissä sormissa ei koskaan osuisi sinne minne pitäisi, joten diktaattorin ottein tein teippi-hommat jo valmiiksi) ja iltapäivällä voidaan siis aloittaa askartelu.
Minä tein jo omien mummojeni kortit valmiiksi. Kumpainenkin heistä on edelleen elossa, mutta miehen mummon taanoinen poismeno laittoi asiat oikeisiin mittasuhteisiin, eikä minunkaan mummoni täällä ikuisesti ole. Joten jos haluan heitä muistaa, niin on muistettava nyt!
Askartelu-idea oli tälläkertaa hyvin yksinkertainen. Taitellaan vietereitä paperista ja teipataan niiden päihin sydämiä. Ja siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin.

Kaksi pientä sientä vol. 2

Edellisen kerran kaksi pientä sientä seikkaili taulussa nukkumassa sylikkäin.
Tällä kertaa pienet sienet pomppi meillä kotona. lapsilla nimittäin on huomenna vappu-rieha päiväkodissa ja naamiaiset. Ja kun tällä kertaa oli varoitus aika naamiaisasujen tekemisellekin melkein viikko, ajattelin josko ehtisin jotain hauskaa tekemään. Toivelistalla oli tähtipuku, mutta en uskonut ompelutaitoni taipuvan luma-puvun tekoon, joten ehdotin lapsille tatti-pukuja. ja siitä se lähti.
Jos olisin ollut viisas, olisin ehkä ajatellut asiaa etukäteen hieman tarkemmin.  Eilen minun piti tehdä sata ja yksi kouluhommaa pois alta, mutta illalla huomasin käyttäneeni koko päivän naamiaisasujen tekemiseen. Housut ja liivit oli vielä yksinkertainen osuus, niihin löytyi sopiva kaava käsityölehti-pinosta. Mutta se tatti-lakki. Tattien piti, tottakai, olla samanlaisia kun Super Mario Galaxy:ssa, tiedättehän ne hassut pikku tatit jotka pelissä seikkailee?

Lopulta päädyin harsimaan tatti-lakit toisen jääkiekkokypärän ja toisen pyöräilykypärän päälle. Ovatpahan turvalliset myssyt huomiseen vappu-discoon.

Ja ne kouluhommat, osa oli auttamatta myöhässä ja muut tein tänään. Mutta ompahan kaksi pientä sientä täällä seikkailemassa!

Milo

Kolmannet sukat kirjasta Suloisimmat sukat valmistui tänään. Tämän kertaisen mallin nimi oli Milo.
Rakastuin sukkien takaosassa olevaan palmikkokuvioon ja se oli ainoa syy, miksi tartuin puikkoihin tämän mallin kohdalla. Sukkien etuosassa risteilee palmikkoja sivuilta keskelle ja taas sivuille joustin neuleen poikki. Ehkäpä yksi värinen lanka olisi antanut enemän oikeutta sukan kuvioinnille, mutta hauskan näköiset näistä tuli kirjavallakin langalla. Lankana oli violetin sävyistä Dropsin Fabel lankaa  (330p Berry Dreams).

(tässä näkyy hieman sitä takaosan kuviointia, tosin harmillisen huonosti)

Seuraavana vuorossa on lapaset, jotka on kaivelleet mielessä muutoman viikon. Saas nähdä tuleeko lapasista koskaan valmista, ohje kun on pelkästään mileikuvituksessani.