Lorupussi

Minusta lorupussi käsitteenä on ollut aina aivan outo. En ole käsittänyt, kuinka lapset voisi jaksaa kerta toisensa jälkeen kuunnella loruja joita nostellaan pussista, aina vaan uudelleen ja uudelleen.

Nuoremman lapsen joulujuhlassa pienet tontut nosti laulu kortteja loru-tonttuhatusta ja pienet oli silminnähden onnellisia kun kortin nosto vuoro osui kohdalle. Tädit kertoi, että lauluja oli opeteltu ahkerasti ja hienosti lapset osasikin laulaa!

Jouduin korjaamaan käsitystäni lorupusseista (tai tässä tapauksessa laulu-pusseista), meidän lapset leikkivät joulujuhlan jälkeen vetävänsä kuvitteellisia laulukortteja kaikista mahdollisista hatuista mitä leikkeihinsä löysivät. Jote päätettiin lasten kanssa, että tehdään meille ihan oma lorupussi josta löytyy mukavia lauluja.

Korttien tekoon lapset osallistuivat keksimällä lauluja ja kommentoimalla äidin tekemiä piirustuksia. Itse lorupussin inspiroiduin ompelemaan eilen ja se onkin ollut jo kovassa käytössä. Sattumalta lorupussista tuli myös ensimmäinen tilkkutyö kokeiluni. Ja hyvä niin. Uskoisin, että olisin menettänyt toivoni monta kertaa niiden massiivisten päiväpeitto suunitelmieni kanssa. Lorupussin kankaat löysin jämä-kangas pussista. Reunusta kiertää jostain kangas pussiin eksynyt fleece kankaan reunus.

6 vuotta

Tämän kortin tein esikoisen kaverin 6-vuotis syntymäpäivien kunniaksi.
Kortissa 3D-tarroilla kiinitetty nosturi nostaa suurta kutosta, joka roikkuu vapaasti narun päässä. Taustalla siintää kaupungin siluetti. Nosturissa koristeena niittejä.

Neulottu hattu

Muutoma viikko sitten tajusin ettei minulla ole hattua syksyksi ja syksykin on jo vaikka kuinka pitkällä. Joten ei auttanut muu kun tarttua puikkoihin ja tehdä itselle hattu.
Alkuperäinen idea hatusta romuttautui pian alottamisen jälkeen, sainkin purkaa hatun tekelettä useamman kerran ennen kun sain sovittua itseni kanssa millaisen hatun lopulta teen. Vaikka lopputulos ei kyllä ole aivan sen alkuperäisen idean kaltainen, en ilmeisesti osaa tehdä tarpeeksi pitkäjänteisiä päätöksiä, mutta aika hauska hattu tuosta lopulta tuli (itseasiassa hauskempi mitä alunperin ajattelin). Nyt sopii syysmyrskyjen tulla, pääni ei palellu läpikotaisin.
Hattu on neulottu oman mallin mukaan ja lankana käytin Drops Alpaca, väri 2925

Dropsilta on tullut aivan ihania murrettuja sävyjä alpaca lankaan syysuutuuksina. sormet syyhyää päästä tekemään jotain muutakin, varsinkin eräs keltainen lankakerä yritti vietellä minua viimeksi kun lankakaupassani kävin pyörähtämässä.

Syksyn ensimmäiset sukat

Olosuhteiden pakottamana jätin ikuisuus-projektiksi venyneen huivin (niin, aloitin sen n. 3 vuotta sitten, purin tässä alku syksystä ja nyt uutta huivia vanhasta angasta on saatu tehtyä hurjat 41 cm) sivuun ja otin puikoille sukka lankaa. Esikoisen väri toiveet sukkien suhteen oli Vihreää "koska se on kiva väri" ja Keltaista "kun vanhoissa sukissa oli keltaista ja punaista niin näissäkin pitää olla keltaista". Harmi vaan ettei sukka lanka kaupassa ollut pelkkää keltaista lankaa sopivan paksuna, joten jouduin tyytymään tuollaiseen moniväriseen versioon. Lankana siis Novitan Nalle sekä Novitan Nalle Kukkaketo Päivänkakkara.
Loppujenlopuksi sukista tuli esikoisen mielestä "tosi hienot" ja nyt taas kelpaa sateisina syksyn päivinä loiskutella lätäköissä kun varpaat ei palellu kumisaappaassa.

Villasukkien valmistuttua tajusin että minulla ei muuten ole mitään järkevää hattua syksyksi, joten huivi jääköön edelleen odottamaan vuoroaan.

Kukkaiskortti

Erään nuoren miehen syntymäpäivät olivat tänään ajankohtaiset ja koska taaskaan en ole saanut kaupasta ostettua korttia, piti sellainen askarrella itse.

Perunapainantaa

Koko viime vuoden kannoin lasten kuraisia ulkokamppeita päiväkodilta kotiin omassa koulurepussani sulassa sovussa muistiinpanojeni ja kirjojeni kanssa. tosin tämä ratkaisu ei ollut kamalan toimiva, joten ajattelin josko saisin aikaiseksi tehdä lapsille ihan omat kassit missä kuravehkeitä ja muuta kampetta tarvittaessa kantaa päivittäin päiväkodin ja kodin välillä.
Ajatus pelkästä kassista oli tylsä, joten päätin rohkeasti koettaa perunapainantaa lasten kanssa. Käytännössä siis veistelin perunan  puolikkaisiin muutomia kuvioita, ympyrän, neliön, kolmion ja tähden. Sen jälkeen kumpikin lapsi sai oman pahvilautasen kangasvärejä ja ei kun vaan painamaan!

Painanta osottautui yllättävän helpoksi toteuttaa jopa tuon reilu 2 vuotiaan kanssa, joten luulempa että tulemme harrastamaan perunapainantaa lasten kanssa toisenkin kerran. ajatuksissa siintää jo hurjia ideoita hulppeista maisemista toteutettuna perus kuvioilla...

Kasvio

Lapsena minun ei koskaan tarvinnut kerätä kasviota. Enkä ole moista aikuis iälläkään innostunut harrastamaan. Ennen kuin nyt.
Viikko sitten kävelimme tavallista metsäreittiä kotiin viereisestä kaupunginosasta ja aloimme esikoisen kanssa ihmettelemään mitä mahtaa olla nuo valkoiset pienet kukat kun ei ne ketunleivän kukkasia ainakaan ole ja mietin mahtaisiko ne olla valkovuokkoja? No mies minua jo ehti valistaa ettei kyse ollut valkovuokoista vaan Metsätähdistä.
Ja siitä ajatus sitten lähti, josko keräisimme lasten kanssa kesän aikana pienen kasvion jota talvella sitten voisimme selailla.

Itseäni ei yllätä että tunnen lähinnä voikukan ja apilan. Tosin jo nyt näiden ensimmäisten kasvien aikana olen oppinut tunnistamaan kaksi uutta kukkasta, sen metsätähden sekä oravanmarjan (jota muuten luulin kieloksi joka ei vaan vielä kuki kunnolla). Emme tosin ota minkäänlaista stressiä kasvion kokoamisesta ja saakin nähdä syksyllä olemmeko saaneet kerättyä ja taltioitua kymmenen, sata vai nämä ensimmäiset viisi kukkasta.
Kukkaset kootaan ihan tavalliseen ruutuvihkoon kontaktimuovin avulla ja jokaisesta kukasta nimen lisäksi kirjoitamme pienen kuvauksen jostain kukkaan liittyvästä erikoisuudesta (kasvupaikasta, kukan terälehdistä tms).