6 vuotta

Tämän kortin tein esikoisen kaverin 6-vuotis syntymäpäivien kunniaksi.
Kortissa 3D-tarroilla kiinitetty nosturi nostaa suurta kutosta, joka roikkuu vapaasti narun päässä. Taustalla siintää kaupungin siluetti. Nosturissa koristeena niittejä.

Neulottu hattu

Muutoma viikko sitten tajusin ettei minulla ole hattua syksyksi ja syksykin on jo vaikka kuinka pitkällä. Joten ei auttanut muu kun tarttua puikkoihin ja tehdä itselle hattu.
Alkuperäinen idea hatusta romuttautui pian alottamisen jälkeen, sainkin purkaa hatun tekelettä useamman kerran ennen kun sain sovittua itseni kanssa millaisen hatun lopulta teen. Vaikka lopputulos ei kyllä ole aivan sen alkuperäisen idean kaltainen, en ilmeisesti osaa tehdä tarpeeksi pitkäjänteisiä päätöksiä, mutta aika hauska hattu tuosta lopulta tuli (itseasiassa hauskempi mitä alunperin ajattelin). Nyt sopii syysmyrskyjen tulla, pääni ei palellu läpikotaisin.
Hattu on neulottu oman mallin mukaan ja lankana käytin Drops Alpaca, väri 2925

Dropsilta on tullut aivan ihania murrettuja sävyjä alpaca lankaan syysuutuuksina. sormet syyhyää päästä tekemään jotain muutakin, varsinkin eräs keltainen lankakerä yritti vietellä minua viimeksi kun lankakaupassani kävin pyörähtämässä.

Syksyn ensimmäiset sukat

Olosuhteiden pakottamana jätin ikuisuus-projektiksi venyneen huivin (niin, aloitin sen n. 3 vuotta sitten, purin tässä alku syksystä ja nyt uutta huivia vanhasta angasta on saatu tehtyä hurjat 41 cm) sivuun ja otin puikoille sukka lankaa. Esikoisen väri toiveet sukkien suhteen oli Vihreää "koska se on kiva väri" ja Keltaista "kun vanhoissa sukissa oli keltaista ja punaista niin näissäkin pitää olla keltaista". Harmi vaan ettei sukka lanka kaupassa ollut pelkkää keltaista lankaa sopivan paksuna, joten jouduin tyytymään tuollaiseen moniväriseen versioon. Lankana siis Novitan Nalle sekä Novitan Nalle Kukkaketo Päivänkakkara.
Loppujenlopuksi sukista tuli esikoisen mielestä "tosi hienot" ja nyt taas kelpaa sateisina syksyn päivinä loiskutella lätäköissä kun varpaat ei palellu kumisaappaassa.

Villasukkien valmistuttua tajusin että minulla ei muuten ole mitään järkevää hattua syksyksi, joten huivi jääköön edelleen odottamaan vuoroaan.

Kukkaiskortti

Erään nuoren miehen syntymäpäivät olivat tänään ajankohtaiset ja koska taaskaan en ole saanut kaupasta ostettua korttia, piti sellainen askarrella itse.

Perunapainantaa

Koko viime vuoden kannoin lasten kuraisia ulkokamppeita päiväkodilta kotiin omassa koulurepussani sulassa sovussa muistiinpanojeni ja kirjojeni kanssa. tosin tämä ratkaisu ei ollut kamalan toimiva, joten ajattelin josko saisin aikaiseksi tehdä lapsille ihan omat kassit missä kuravehkeitä ja muuta kampetta tarvittaessa kantaa päivittäin päiväkodin ja kodin välillä.
Ajatus pelkästä kassista oli tylsä, joten päätin rohkeasti koettaa perunapainantaa lasten kanssa. Käytännössä siis veistelin perunan  puolikkaisiin muutomia kuvioita, ympyrän, neliön, kolmion ja tähden. Sen jälkeen kumpikin lapsi sai oman pahvilautasen kangasvärejä ja ei kun vaan painamaan!

Painanta osottautui yllättävän helpoksi toteuttaa jopa tuon reilu 2 vuotiaan kanssa, joten luulempa että tulemme harrastamaan perunapainantaa lasten kanssa toisenkin kerran. ajatuksissa siintää jo hurjia ideoita hulppeista maisemista toteutettuna perus kuvioilla...

Kasvio

Lapsena minun ei koskaan tarvinnut kerätä kasviota. Enkä ole moista aikuis iälläkään innostunut harrastamaan. Ennen kuin nyt.
Viikko sitten kävelimme tavallista metsäreittiä kotiin viereisestä kaupunginosasta ja aloimme esikoisen kanssa ihmettelemään mitä mahtaa olla nuo valkoiset pienet kukat kun ei ne ketunleivän kukkasia ainakaan ole ja mietin mahtaisiko ne olla valkovuokkoja? No mies minua jo ehti valistaa ettei kyse ollut valkovuokoista vaan Metsätähdistä.
Ja siitä ajatus sitten lähti, josko keräisimme lasten kanssa kesän aikana pienen kasvion jota talvella sitten voisimme selailla.

Itseäni ei yllätä että tunnen lähinnä voikukan ja apilan. Tosin jo nyt näiden ensimmäisten kasvien aikana olen oppinut tunnistamaan kaksi uutta kukkasta, sen metsätähden sekä oravanmarjan (jota muuten luulin kieloksi joka ei vaan vielä kuki kunnolla). Emme tosin ota minkäänlaista stressiä kasvion kokoamisesta ja saakin nähdä syksyllä olemmeko saaneet kerättyä ja taltioitua kymmenen, sata vai nämä ensimmäiset viisi kukkasta.
Kukkaset kootaan ihan tavalliseen ruutuvihkoon kontaktimuovin avulla ja jokaisesta kukasta nimen lisäksi kirjoitamme pienen kuvauksen jostain kukkaan liittyvästä erikoisuudesta (kasvupaikasta, kukan terälehdistä tms).

Äitienpäivä kukkasia

Tänä vuonna äitienpäivä askartelut ja tekemiset jäi hyvin vähiin, meillä sairastettiin äitienpäivää edeltävällä viikolla. Joten mummot saivat tyytyä puhelinsoittoihin ja sanallisiin äitienpäivä toivotuksiin.
Lukuunottamatta minun toista mummoani, joka sattui olemaan tänä viikonloppuna käymässä täällä meillä päin. Mummolle tein pienen kimpun kukkasia jotka eivät kuihdu.

Kukat on virkattu mohirlangalla, kukkien keskustoina on lasihelmiä sekä makeanveden helmiä, vartena on rautalangan ympärille pyöritettyä vihreää villalankaa joka saatiin pysymään paikoillaan liiman avulla. Lopuksi ompelin kukat varteen kiinni.

Ainiin, sain minäkin kukan äitienpäivän kunniaksi. Kuopus oli päiväkodissa jo hyvissä ajoin alottanut äitienpäivälahjan tekemisen ruukkun maalauksella ja perjantaina kotiin tuli kukka (hajuherneeksi mies sitä väitti).

Rattaidenn tuunausta - osa2; 42 nepparia

Vihdoinkin sain tällä viikolla itseäni niskasta kiinni ja aloin tekemään kuomua rattaisiin. Kuomun tekeminen meni vähän sellaisella "katellaan nyt mitä tästä tulee" meinigillä ja saatuani yhden kohdan valmiiksi aloin vasta miettiä mitenköhän seuraavan kohdan saisi tehtyä.
Meillä on kaikissa vaunuissa ja rattaissa ollut kuomujen kankaat kiinteästi kiinni kuomun kehikossa ja se on T O D E L L A ärsyttävää kun kuomun kankaita pitäisi pestä. Usein olen tuskastellut, viimeksi vajaa kuukausi sitten, että mitä niiden vaunujen tekijöiden mielessä liikkuu kun kuomun kankaita ei saa irti? Joten näissä vaunuissa on nyt sitten kuomussa kankaat jotka saa todella helposti irootettua ja tarpeen tullen kankaat saa heitettyä pesukoneeseen puhdistumaan eikä kuomua tarvitse alkaa pesemään käsin suihkun alla. Siistimminkin tuon etuosan kiinnityksen olisi kai voinut toteuttaa, mutta se olisi kai vaatinut enemän etukäteis suunnittelua mitä itse harrastin.
Toinen asia mikä kiukutti vanhojen kankaiden kanssa oli tuo kuomun taka kankaan lyhyt pituus. Jos lapsen laittoi makuuasentoon rattaisiin sai kuomun kääntää harmillisen ylös ettei pää vilkannut kuomun kankaan alta. Nyt takaosankin kanga on niin pitkä että kuomun saa pidettyä edempänä vaikka joku sielä nukkuisikin (ja näinollen kuomu suojaakin jotain).
Neppipressinkin sain kaivella rattaiden tuunaiksen myötä vaatekaapin perukoilta ja kaikenkaikkiaan puristin 42 nepparia kankaisiin.

Tulihan niistä aika keltaiset ja neppejäkin olisi voinut viilata enemän, mutta nyt ne sentään on valmiit! Ja ehjät!
Tosin viime kesänä haaveilin että maalaisimme (eli siis mies maalaisi) vaunujen rungon oranssilla maalilla, maalikin odottaa jo kaapissa, mutta saa nähdä jääkö maali lopulta odottamaan toista käyttötarkoitusta itselleen...

Rattaidenn tuunausta - osa1

Meillä on kuopuksella käytössä 90-luvun hämäristä saadut Emmaljungan kuomulliset rattaat. Saimme rattaat viine kesänä ja tarkoitukseni oli jo silloin tehdä kärryihin uudet pääliset, alkuoeräiset ei varsinaisesti hivelleet minun silmääni.
Mutta niinhän siinä taas kävi, että laiskuus vei voiton ja rattaat piti itsepintaisesti alkuperäiset kankaat päällään. Kunnes viikko takaperin huomasin että istuinosan kankaaseen on tullut ammottava repeämä kulumisen seurauksena.
Ja vihdoin sain tarvitsemani potkun takapuolelle ja otin asiakseni aloittaa rattaiden tuunauksen.

En tajunnut ottaa kuvaa rattaista alkuperäisessä asussaan, mutta kankaat on edelleen tallessa, joten voin antaa jonkinlaisen käsityksen millaiset ne on alunperin olleet.
Kankaana rattaissa oli ruskean kukertavaa puuvilla kangasta sekä vaaleanruskeaa tekonahkaa. Liekkö olleet aikanaan hyvinkin desing-kulkupelit, tuohon maailman aikaan en itse kamalasti kiinnittänyt huomiota millaisilla peleillä ihmiset jälkikasvuaan lykkii.

Uudet kankaat olin suunnitellut tekeväni keltaisesta. Ja kangaskaupasta löytyi edelleen kankaat joita olin vuosi sitten suunnitellut ostavani, joten eikun tuumasta toimeen.

Päätin ensin uusia istuinosan (vaikkakin ensitöikseni revin kuomusta kankaat saksilla irti), jotta saisimme vaunuja käytettyä tuunaus vaiheen ollessa kesken. Tänään mennäänkin testaamaan kankaat tositoimissa ensimmäistä kertaa, toivottavasti ei ala satamaan...

Käsityö nurkkaus

Siitä saakka kun tähän asuntoon muutettiin majaili meidän makuuhuoneessa kammottavan iso ja kolho vanha pöytä minun käsityö pisteenäni. Tasaisin väliajoin siihen kasaantui kaikki mahdollinen ja mahdoton kun hyllytila loppui kesken.
Joku aika sitten kyllästyin siihen totaalisesti, ilmoitin miehelle että lähden Ikeaan ja ostan meille hyllyn mihin saa oikeasti tavaroitakin mahtumaan. Hyllyn seurauksena vanha ompelupöytä ei enää mahtunut mitenkään päin huoneeseen ja piti keksiä joku muu ratkaisu.
Ja Ikean reissuhan siitäkin lopulta tuli. Sieltä löytyi huokean hintainen ja tarpeeksi pieni (mutta tarpeeksi iso!) pöytä mihin sijoittaa omelukone ja muu tykötarve. Eilen saatiin lopulta hyllytkin seinälle ja sain järjestellä tavarat paikoilleen.

Erityisesti pidän tuosta tangosta johon saa roikkumaan asioita (Ikeasta, mistäpä muualtakaan), nyt toivonmukaan pysyy sakset, neulatyyny sekä puikot tallessa paremmin.

Palmikkopusero

Välillä vastaan tulee lankatarjouksia joista ei vaan voi kieltäytyä. 10 kerää 10 eurolla Novitan rose mohairia oli tällainen tarjous. Joten hyllyssä pyöri siis kaikkien muiden lankojen seassa nuo 10 kerää harmaata lankaa, eikä ajatustakaan mitä niistä voisi tehdä.

Pikaisen internetin selaamisen jälkeen tykäistyin Palmikkopuseroon, varisinkin kun kyseinen pusero neulotaan käytännössä ilman yhtäkään saumaa (poislukien pikkuruiset saumat kainaloissa). Joten tartuin puikkoihin ja samalla sukat sai jäädä odottamaan parempaa aikaa (ja uutta sukkainnostusta) valmistuakseen.

Seuraavana lienee sukkien vuoro, ellei ne jää kuopuksen vaunujen tuunaamisen jalkoihin....

Kaksi pientä kärpässientä

Lähes puolen vuosikymmenen tauon jälkeen kaivelin varovaisesti maalausvälineeni kaapin perukoilta pölyttymästä päivänvaloon ajatuksena maalata lastenhuoneen sienälle jotain mukavaa ja piristävää. Ja koska pienet halailevat tattiset tuntui ihastuttavalta ajatukselta, aloin maalaamaan satumetsää missä kaksi pentä kärpässientä nukkuvat toisiaan halaten.

Ja nyt minua on puraissut pahemman luokan maalauskärpänen! Yksinkertaisesti täytyy taikoa jostain aikaa ja ideoita maalauskiin. en enää edes muistanut kuinka rentouttavaa öljyväreillä maalaaminen onkaan.