Hirviöt esikoulussa!

Esikoisemme aloittaa opintaipaleensa ensi kuussa esikoulun merkeissä. Ja koska innostukseni kirjanmerkki hirviöiden parissa sen kun kasvoi, eikä niitä todellakaan pysty tekemään itselleen loputtoman paljon, päätin ilahduttaa tulevia eskareita. Koska eskari täditkin innostuivat kirjanmerkeistä pienillä eskarilaisilla, päätin minä siis käyttää osan kesälomaani 33 kirjanmerkki hirviön askartelemiseen.

Muutoma tuleva eskari onkin päässyt jo ihastelemaan minun kirjanmerkki hirviötäni ja huokaillut siihen malliin, että oma hirviö olisi kiva juttu. Toivottavasti ylimääräinen pieni yllätys esikoulun alkaessa on sitten mieleen!

Rippipäivänä

Tämän kesän ainoat pukujuhlat on olleet miehen serkun rippijuhlat. Emme ole mikään uskonnollinen perhe ja ajatuskin perinteisestä risti-ruusu-kirkko akselille sijoittuvasta kortista ei oikein innostanut. halusin tehdä jotain oman näköistä, mutta tilaisuuteen sopivaa.
Joten päädyin askartelemaan koristeellista ristiä, joka lopulta päätyi varsin tummalle pohjalle. Mutta olen tyytyväinen korttiin. Ja iloinen miehen serkun eräästä merkkipaalusta elämänsä alkumetreillä :)

Muutto

Taannoin vuodatuksessa tapahtunut epäonnekas sattumus sai minut muuttamaan blogini tänne. Se, mitä kaikelle vanhalle materiaalille tulee tapahtumaan, en tiedä. Ajatuskin kaikkien kadonneiden kuvien saattamisesta takaisin näkyviin saa aikaan paniikin. Ehkä jaksan keskittyä asiaan myöhemin, mutta nyt jatkan blogin pitämistä täällä.

Samalla minulle tarjoutuu oivallinen tilaisuus eriyttää kaikki leipomiseen liittyvä omaan blogiinsa ja jatkaa tässä puhtaasti käsitöiden ja askartelun parissa :) Siitä lisää myöhemin.

Lisää hirviöitä..

Muutoma ystävä ja tuttava pyysi, että tekisin heillekin kirjoja ahmivia hirviöitä. Mikäs siinä, näitä on niin hauska tehdä :)
Nämä hirviöt saivat hieman pilkettä silmäkulmaan.

Aapiskökön sanoin: ahmikaa kirjoja ystävät!

Hirviöt kirjoja syömässä!

Etsiessäni ohjetta ihan-johonkn-muuhun, törmäsin askarteluohjeisiin kerrassaan vallottaviin kulmakirjanmerkkeihin! Materiaalistakaan ei ollut puutetaa, päinvastoin. Kerrankin joku ihan järkevä asia mihin käyttää askartelussa kertyneitä pieniä jämäpaloja, joista ei saa kortteihin oikein mitään järkevää aikaiseksi.
Ohjeet kirjanmerkkeihin löytyy täältä. Itse tein sapluunan ruutupaperille, jolloin oli lähes mahdoton saada neliöitä menemään vinosti toisiinsa nähden. Meillä lapset rakastui kirjanmerkkeihin myös ja varsinkin esikoinen oli innoissaan, kun lupasin, että hän saa valita kumman merkin haluaa omaan käyttöön (tällähetkellä meillä on kesken muumilaakson marraskuu ja sitäkään kirjaa ei ihan yhdessä illassa saa luettua iltasatuna).

Kumpaankin kirjanmerkkiin käytin kolmea eri paperia. Pohjaväriä, kuviopaperia ja kermanväristä "hammaspaperia". Silmät on rakentuneet samoista papereista; alimmaisena on "hammaspaperia", keskimmäisenä kuviopaperin nurjapuoli ja päälimäisenä pohjaväriä.

Virkattu kruunu

Ensi viikonloppuna on kummilapsemme syntymäpäivät ja teemana juhlissa tulee olemaan hattu (tai päähine, pääasia että päässä on muutakin kun pelkkä tukka, jos sitäkään). Siinäpä siis loistava tekosyy vihroinkin koettaa virkata itselleni kruunu!
Lähtökohtana toimi isohko, tyhjä kurkkupurkki, jonka päälle päätin tulevan kruunun pingottaa. Eli kruunun koko määräytyi kurkkupurkin suun halkaisijan perusteella.  yritin taas kerran etsiä toinen toistaan mahtavampia virkattujen kruunujen ohjeita, mutta tuttuun tyyliini en lopulta saanut ohjeilla yhtään mitään aikaiseksi, joten improvisaatioksi virkkaus lopulta taas ajautui. Kruunun tärkkäsin puuliima-vesi seoksella (n. puolet liimaa ja puolet vettä, uitetaan tärkättävä kappale seokseen ja pingotetaan muovilla vuoratun alustan/esineen päälle).

Kiinnitin kruunun sivuihin kaksi letitettyä narua, joilla kruunun saa kiinitettyä pinneillä tukkaan. Nyt vaan odottamaan syntymäpäiväjuhlia ja jännittämään millaisia muita hassuja hattuja siellä onkaan.

Huivi/poncho

ässä kevään mittaan oen yrittänyt tyhjentää lankavarastoani edes jonkin verran ja päätin käyttää loputkin Novitan graniitin harmaasta rose-mohairista johonkin.Koluin nettiä mieluisan huivin ohjeen toivossa ja ehdinkin jo aloittaa neulomaan pari kertaa, kunnes törmäsin Siihen Oikeaan.

Puikoille pääsi lopulta valmistumaan Pecan Grove Scarf -ohjeella huivi, jonka saisi näppärästi muutettua ponchoksi. Kaiken kaikkiaan sain tuhlattua liki neljä kerää tuota rose mohairia huiviin ja puolessa välissä meinasi jo iskeä epätoivo, mahdanko saada huivia koskaan valmiiksi vai pääsenkö purkamaan kaiken jo valmiiksi saadun. Olin nimittäin etsinyt kaksi kerää lakaa ja tuossa puolessa välissä kävi selväksi, ettei se riitä vielä mihinkään ja siinä vaiheessa minulle selvisi, että Novita ei itseasiassa enää edes valmista tuota graniitin harmaata sävyä. Onneksi muinoin isäni oli kantanut minulle tarjouksesta muovipussillisen ko. lankaa ja kätköistä löytyi vielä tarvittavat kaksi kerää.

Napit ovat hemiäispintaisia ja vaihtavat väriä kauniisti valon osuessa niiihin. Rakastuin näihin nappeihin jo kauan sitten erään villaisen takin ollessa kyseessä.

Nyt tarvitsee enää odotella viileitä kesä iltoja, jolloin huivi/poncho pääsee kunnolla käyttöön.