Virkattu kruunu

Ensi viikonloppuna on kummilapsemme syntymäpäivät ja teemana juhlissa tulee olemaan hattu (tai päähine, pääasia että päässä on muutakin kun pelkkä tukka, jos sitäkään). Siinäpä siis loistava tekosyy vihroinkin koettaa virkata itselleni kruunu!
Lähtökohtana toimi isohko, tyhjä kurkkupurkki, jonka päälle päätin tulevan kruunun pingottaa. Eli kruunun koko määräytyi kurkkupurkin suun halkaisijan perusteella.  yritin taas kerran etsiä toinen toistaan mahtavampia virkattujen kruunujen ohjeita, mutta tuttuun tyyliini en lopulta saanut ohjeilla yhtään mitään aikaiseksi, joten improvisaatioksi virkkaus lopulta taas ajautui. Kruunun tärkkäsin puuliima-vesi seoksella (n. puolet liimaa ja puolet vettä, uitetaan tärkättävä kappale seokseen ja pingotetaan muovilla vuoratun alustan/esineen päälle).

Kiinnitin kruunun sivuihin kaksi letitettyä narua, joilla kruunun saa kiinitettyä pinneillä tukkaan. Nyt vaan odottamaan syntymäpäiväjuhlia ja jännittämään millaisia muita hassuja hattuja siellä onkaan.

Huivi/poncho

ässä kevään mittaan oen yrittänyt tyhjentää lankavarastoani edes jonkin verran ja päätin käyttää loputkin Novitan graniitin harmaasta rose-mohairista johonkin.Koluin nettiä mieluisan huivin ohjeen toivossa ja ehdinkin jo aloittaa neulomaan pari kertaa, kunnes törmäsin Siihen Oikeaan.

Puikoille pääsi lopulta valmistumaan Pecan Grove Scarf -ohjeella huivi, jonka saisi näppärästi muutettua ponchoksi. Kaiken kaikkiaan sain tuhlattua liki neljä kerää tuota rose mohairia huiviin ja puolessa välissä meinasi jo iskeä epätoivo, mahdanko saada huivia koskaan valmiiksi vai pääsenkö purkamaan kaiken jo valmiiksi saadun. Olin nimittäin etsinyt kaksi kerää lakaa ja tuossa puolessa välissä kävi selväksi, ettei se riitä vielä mihinkään ja siinä vaiheessa minulle selvisi, että Novita ei itseasiassa enää edes valmista tuota graniitin harmaata sävyä. Onneksi muinoin isäni oli kantanut minulle tarjouksesta muovipussillisen ko. lankaa ja kätköistä löytyi vielä tarvittavat kaksi kerää.

Napit ovat hemiäispintaisia ja vaihtavat väriä kauniisti valon osuessa niiihin. Rakastuin näihin nappeihin jo kauan sitten erään villaisen takin ollessa kyseessä.

Nyt tarvitsee enää odotella viileitä kesä iltoja, jolloin huivi/poncho pääsee kunnolla käyttöön.

Äitienpäivä

Kerrankin minä olen ajoissa liikkeellä! Askartelutarvikkeet on miltei kasassa, alustava työ lapsia varten on tehty (luulisin, että kaksipuoleinen teippi pienissä sormissa ei koskaan osuisi sinne minne pitäisi, joten diktaattorin ottein tein teippi-hommat jo valmiiksi) ja iltapäivällä voidaan siis aloittaa askartelu.
Minä tein jo omien mummojeni kortit valmiiksi. Kumpainenkin heistä on edelleen elossa, mutta miehen mummon taanoinen poismeno laittoi asiat oikeisiin mittasuhteisiin, eikä minunkaan mummoni täällä ikuisesti ole. Joten jos haluan heitä muistaa, niin on muistettava nyt!
Askartelu-idea oli tälläkertaa hyvin yksinkertainen. Taitellaan vietereitä paperista ja teipataan niiden päihin sydämiä. Ja siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin.

Kaksi pientä sientä vol. 2

Edellisen kerran kaksi pientä sientä seikkaili taulussa nukkumassa sylikkäin.
Tällä kertaa pienet sienet pomppi meillä kotona. lapsilla nimittäin on huomenna vappu-rieha päiväkodissa ja naamiaiset. Ja kun tällä kertaa oli varoitus aika naamiaisasujen tekemisellekin melkein viikko, ajattelin josko ehtisin jotain hauskaa tekemään. Toivelistalla oli tähtipuku, mutta en uskonut ompelutaitoni taipuvan luma-puvun tekoon, joten ehdotin lapsille tatti-pukuja. ja siitä se lähti.
Jos olisin ollut viisas, olisin ehkä ajatellut asiaa etukäteen hieman tarkemmin.  Eilen minun piti tehdä sata ja yksi kouluhommaa pois alta, mutta illalla huomasin käyttäneeni koko päivän naamiaisasujen tekemiseen. Housut ja liivit oli vielä yksinkertainen osuus, niihin löytyi sopiva kaava käsityölehti-pinosta. Mutta se tatti-lakki. Tattien piti, tottakai, olla samanlaisia kun Super Mario Galaxy:ssa, tiedättehän ne hassut pikku tatit jotka pelissä seikkailee?

Lopulta päädyin harsimaan tatti-lakit toisen jääkiekkokypärän ja toisen pyöräilykypärän päälle. Ovatpahan turvalliset myssyt huomiseen vappu-discoon.

Ja ne kouluhommat, osa oli auttamatta myöhässä ja muut tein tänään. Mutta ompahan kaksi pientä sientä täällä seikkailemassa!

Milo

Kolmannet sukat kirjasta Suloisimmat sukat valmistui tänään. Tämän kertaisen mallin nimi oli Milo.
Rakastuin sukkien takaosassa olevaan palmikkokuvioon ja se oli ainoa syy, miksi tartuin puikkoihin tämän mallin kohdalla. Sukkien etuosassa risteilee palmikkoja sivuilta keskelle ja taas sivuille joustin neuleen poikki. Ehkäpä yksi värinen lanka olisi antanut enemän oikeutta sukan kuvioinnille, mutta hauskan näköiset näistä tuli kirjavallakin langalla. Lankana oli violetin sävyistä Dropsin Fabel lankaa  (330p Berry Dreams).

(tässä näkyy hieman sitä takaosan kuviointia, tosin harmillisen huonosti)

Seuraavana vuorossa on lapaset, jotka on kaivelleet mielessä muutoman viikon. Saas nähdä tuleeko lapasista koskaan valmista, ohje kun on pelkästään mileikuvituksessani.

Glynis

Sukkasato sen kun karttuu, kun sain valmiiksi toisen mallin kirjasta Suloisimmat Sukat. Tällä kertaa vuorossa oli malli nimeltä Glynis. Ohjetta jouduin hieman muokkaamaan, alkuperäinen ei kertakaikkiaan olisi mahtunut hyvällä tahdollakaan minun jalkaani, joten muutoman kommervenkin jouduin sukkien kanssa tekemään. Jouduin lisäämään yhden mallikerran varteen, joka osottautui ylimääräksi jalkaterän kohdalla. Jalkaterässä alkuperäisen ohjeen silmukkamäärä oli sovelia. Joten kiilakavennuksista tuli hieman hassut.

Vielä olisi yhdet sukat puolivalmiina, ne lienee jää viimeisiksi sukiksi tälle keväälle. Auringon paisteen myötä villasukkien neulominen ei enää taas tunnu niin houkuttelevalle ajatukselle, joten vuorossa lienee jotain muuta, joka on jäänyt mieleen kaivelemaan.

Palmikkosukat taikapallosta

Kyllä, nyt ne on vihdoin valmistuneet! Ja kyllä, tykkään!
Toisaalta nopeudesta minua ei taaskaan voida syyttää, sain tähänkin käsityöhön tuhrautumaan yli vuoden. Sanottakoon, että valtaosan ajasta sukka raasut makasi hyllyn päällä pölyttymässä odottaen uutta inspiraatiota tarttua puikkoihin ja neuloa sukat loppuun. Lopulta inspiraatiolle antoi tilaa ensiapukurssi ja yli-suuri sukkakirja käsilaukun kokoa ajatellen. Kaikenlisäksi onnistuin hukkaamaan tuon vuoden aikana puolet ohjeesta, joten toinen sukka valmistui vähän-sinnepäin periaatteella ottaen mallia jo valmiista yksilöstä.

Sukat on neulottu Schoppel Wolle Zauberball langasta, värinä 2083 Café Flair. Sukat aloitettiin neulomaan kärjestä varteen.